KKO:2007:65
- Asiasanat
- Työsopimus - Liikkeen luovutus - Työsuhteen ehdotSopimus - Sopimuksen tulkinta
- Tapausvuosi
- 2007
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S2006/44
- Taltio
- 1592
- Esittelypäivä
Liikkeen luovutuksensaaja oli tehnyt sen palvelukseen siirtyneen työntekijän kanssa työsopimuksen. Liikkeen luovuttajan soveltama työehtosopimus oli ollut vuosiloman pituuden osalta edullisempi kuin luovutuksensaajaa sitova ja työsuhteessa sittemmin sovellettavaksi tullut työehtosopimus.
Kysymys siitä, oliko työsopimusta tulkittava siten, että työntekijällä oli säilynyt oikeus pidempään vuosilomaan.
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta
Kantajista osa oli työskennellyt Tietojakelu Oy:ssä (jäljempänä Tietojakelu) lehdenjakajina Turun seudun alueella ja osa Postipankki Oy:ssä (jäljempänä Leonia) eri toimipaikoissa laskentatoimihenkilöinä tai arvopostinkuljettajina. He siirtyivät liiketoiminnan luovutusten yhteydessä Suomen Posti Oyj:n (jäljempänä yhtiö) palvelukseen. Liikkeen luovutus Leonian osalta tapahtui 1.6.1998 ja Tietojakelun osalta 1.4.1997.
Kantajilla oli liikkeen luovutuksen aikaan noudatettujen työehtosopimusten nojalla oikeus joko 45 päivän tai 42 päivän taikka 36 päivän vuosilomaan.
Yhtiö oli alkanut soveltaa sanotuissa työsuhteissa postialan työehtosopimuksia Tietojakelusta siirtyneiden osalta 1.1.1998 lukien ja Leoniasta siirtyneiden osalta 16.1.2000 lukien. Yhtiö on antanut kantajille työehtosopimuskauden vaihtumisen jälkeen alkaneen lomanmääräytymisvuoden ja sitä seuranneiden vuosien osalta vuosilomaa 30 päivää.
Kanne Helsingin käräjäoikeudessa
A, muut kantajat sekä Posti- ja logistiikka-alan unioni r.y.:lle oikeutensa siirtäneet yhtiön työntekijät vaativat välituomiolla vahvistettavaksi, että heidän kanssaan oli vanhoina työntekijöinä sovittu tai ainakin heille oli yhtiön taholta annettu käsitys ansaittujen vuosilomaetuuksien säilymisestä entisen suuruisina liikkeen luovutusten yhteydessä ja että kantajat olivat liikkeen luovutusta koskevien säännösten tai työsopimustensa tulkinnan taikka työsopimusten kohtuullistamisen perusteella oikeutettuja 45 päivän tai 42 päivän taikka vähintäänkin 36 päivän vuosilomaan niihin liittyvine lomapalkkoineen ja -korvauksineen.
Lisäksi kantajat ovat perustaneet kanteensa siihen, ettei uudella työehtosopimuksella voitu sitovasti heikentää jo työoikeudessa noudatetusta edullisemmuus- ja työntekijän suojeluperiaatteesta johtuen olemassa olevien työehtosopimuksien työntekijöille antamia työehtoja, vaan heikentämiseen tarvittiin työntekijän suostumus työehtosopimuksen jälkeen.
Yhtiön vastaus
Yhtiö kiisti kantajien vaatimukset. Yhtiö lausui, että se oli noudattanut työnantajaa velvoittavan lainsäädännön nojalla liikkeen luovuttajia sitoneita työehtosopimuksia niiden voimassaolon päättymiseen asti, ja tämän jälkeen sitä itseään sitoneita työehtosopimuksia. Siirtymisen jälkeen työntekijöiden kanssa oli tehty uudet työsopimukset, joissa viitattiin postialan työehtosopimusten määräysten noudattamiseen. Työsopimuksissa ei ollut sovittu työehtosopimusta paremmista ehdoista, joten vuosilomat määräytyivät kulloinkin noudatettavan työehtosopimuksen mukaisesti. Kantajille ei ollut luvattu, että heille annettaisiin työehtosopimuksia parempia vuosilomaetuja tai että heidät rinnastettaisiin Posti- ja telelaitoksessa palvelleisiin yhtiön palvelukseen siirtyviin työntekijöihin. Heidän osaltaan ei ollut myöskään muodostunut mitään työehtosopimusnormeihin verrattuna edullisempaa käytäntöä. Työehtosopimuksella voidaan muuttaa aikaisemman työehtosopimuksen määräyksiä, vaikka tämä johtaisi aikaisemmin sovittujen etujen heikkenemiseen.
Käräjäoikeuden välituomio 7.11.2003
Käräjäoikeus arvioituaan asiassa esitettyä suullista todistelua ja esitettyjä kirjallisia todisteita katsoi jääneen näyttämättä, että yhtiön taholta kantajille olisi sitovasti luvattu aiemman vuosilomaetuuden säilyvän uuden työehtosopimuskauden alkamisen jälkeen tai että kantajille olisi työnantajaa sitovalla tavalla luvattu työsopimuksia allekirjoitettaessa tai muussa tilaisuudessa 45 tai ainakin 36 päivän säilyvän työsopimuksen ehtona. Lisäksi käräjäoikeus totesi, että yhtiö oli vuosilomien osalta noudattanut kulloinkin sovellettavien työehtosopimusten määräyksiä uuden työehtosopimuksen voimaanastumiseen saakka. Näin ollen ei ollut muodostunut vakiintunutta käytäntöä, joka olisi tullut kantajien työsuhteen ehdoksi. Käräjäoikeuden katsottua etteivät entiset pidemmät vuosilomaetuudet tulleet sovellettavaksi kantajien työsopimusten ehtoina käräjäoikeus hylkäsi kantajien vaatimukset.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Esa Vuorenalho.
Helsingin hovioikeuden tuomio 18.11.2005
Kantajat valittivat hovioikeuteen ja toistivat vaatimuksensa. He vaativat pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa, koska epäilivät eräiden todistajien käräjäoikeudessa todistaessaan syyllistyneen perättömien lausumien antamiseen.
Hovioikeus jätti valituksen tutkimatta siltä osin kuin vaatimukset oli vasta hovioikeudessa perustettu työsopimusten kohtuullistamiseen.
Pääasiaratkaisussaan hovioikeus totesi, että kantajien vuosilomaetuudet olivat liikkeen luovutusten yhteydessä pysyneet luovutushetkillä noudatettujen työehtosopimusten mukaisina siihen saakka, kunnes uusi työehtosopimus oli astunut voimaan eli Tietojakelun osalta 1.1.1998 ja Leonian osalta 16.1.1999 lukien.
Mitä tuli kysymykseen siitä, oliko etuuksien säilymisestä sovittu tai olivatko ne vakiintuneena käytäntönä muodostuneet työsuhteiden ehdoiksi, oli asiassa selvitetty, että työntekijät eivät olleet enää saaneet pitkiä vuosilomia uuden työehtosopimuksen voimaantulosta lukien, vaan pelkästään uuden työehtosopimuksen mukaiset etuudet. Oikeus pitkiin vuosilomiin ei siten käräjäoikeuden mainitsemin tavoin ollut tullut vakiintuneen käytännön kautta heidän työsuhteittensa ehdoiksi.
Lisäksi hovioikeus lausui, ettei asiassa esitettyjä työsopimuksia sanamukaisesti tulkiten voitu päätyä sellaiseen lopputulokseen, että aikaisemmat vuosilomaetuudet olisi tarkoitettu pysyviksi, vaikka työehtosopimus vaihtuisi. Valituksessa lausuttuun viitaten hovioikeus lausui edelleen, ettei vuosilomaetuuksien pysymisestä entisellään uuden työehtosopimuksen tullessa noudatettavaksi ollut neuvoteltu eikä niin voitu katsoa sovitun.
Selostamansa kirjallinen todistelu huomioon ottaen hovioikeus hylkäsi pyynnön todistajien uudelleen kuulemisesta hovioikeudessa selvästi tarpeettomana.
Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Varpu Lahti sekä hovioikeudenneuvokset Eero Karttunen ja Maija Nyyssönen. Esittelijä Eija Tiukuvaara.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Kantajille myönnettiin valituslupa. A ja hänen myötäpuolensa vaativat valituksessaan vahvistettavaksi, että he sekä Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:lle oikeutensa siirtäneet työntekijät ovat sopineet yhtiön kanssa joko nimenomaan tai hiljaisesti taikka heidän oli annettu jäädä siihen käsitykseen, että heillä oli yhtiön palveluksessa oikeus 45 päivän tai 42 päivän taikka ainakin 36 päivän vuosilomaan ja 36 päivän lomarahaan. Vaihtoehtoisesti he vaativat vahvistettavaksi, että heillä on edellä mainitut oikeudet liikkeen luovutusta koskevien säännösten ja työehtosopimuksen niin sanotun jälkivaikutuksen perusteella tai työsopimusten oikean tulkinnan taikka työsopimusten kohtuullistamisen perusteella. Kantajat vaativat asian palauttamista hovioikeuteen tai suullisen käsittelyn toimittamista Korkeimmassa oikeudessa.
Yhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Yleistä
1. Asiassa kantajina olevat Leonian entiset toimihenkilöt siirtyivät liikkeen luovutuksen johdosta yhtiön palvelukseen 1.6.1998 lukien. Leonia oli sidottu PSP-työnantajayhdistys ry:n ja Postipankin toimihenkilöt ry:n väliseen työehtosopimukseen (Postipankin työehtosopimus), joka oli voimassa 15.1.2000 saakka. Yhtiö taas oli sidottu PT:n työnantajaliitto ry:n ja Postiliitto ry:n tekemään jakelu-, käsittely- ja kuljetustyötä koskevaa työehtosopimukseen (Postin työehtosopimus).
2. Asiassa kantajina olevat Tietojakelu Oy:n entiset työntekijät siirtyivät liikkeen luovutuksen johdosta yhtiön palvelukseen 1.4.1997 lukien. Tietojakelu Oy oli sidottu graafisen alan työehtosopimukseen, joka oli voimassa 31.12.1997 saakka. Yhtiö taas oli lehdenjakajiensa osalta sidottu sanomalehdenjakajia koskevaan työehtosopimukseen.
3. Korkein oikeus toteaa, että työsopimuslain (320/1970) 7 §:n 2 momentin (235/1993), työehtosopimuslain 5 §:n ja niin kutsutun liikkeenluovutusdirektiivin (77/187/ETY) 3 artiklan 3 kohdan 1 kappaleen mukaan luovutuksensaaja on velvollinen noudattamaan luovuttajaa sitovan työehtosopimuksen määräyksiä ja ehtoja työehtosopimuksen voimassaolon päättymiseen asti, ja sen jälkeen sitä työehtosopimusta, johon se on työehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin sidottu. Toisin kuin A myötäpuolineen on katsonut, luovutuksensaajan palvelukseen siirtyvien työntekijöiden lomaoikeus ei voi sanotun siirtymäajan jälkeen perustua luovuttajaa sitoneen työehtosopimuksen niin sanottuun jälkivaikutukseen, jolla oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa tarkoitetaan työehtosopimuksen eräiden määräysten yleistä jälkivaikutusta sopimuksettoman tilan vallitessa. On siten mahdollista, että luovutuksensaajan palvelukseen siirtyneen työntekijän työsuhteessa noudatettavat työehdot niihin sovellettavan työehtosopimuksen vaihtuessa heikentyvät.
4. Yhtiöllä on edellä todetuin perustein ollut velvollisuus noudattaa Leoniaa ja Tietojakelu Oy:tä liikkeenluovutushetkellä sitoneita työehtosopimuksia niiden voimassaolon päättymiseen asti. Tämän jälkeen noudatettaviksi ovat tulleet yhtiötä sitovat yhtiön työehtosopimus ja sanomalehdenjakajia koskeva työehtosopimus. Näiden työehtosopimusten määräysten mukaan kantajilla olisi oikeus 30 päivän vuosilomaan ja sitä vastaavaan lomarahaan, joten kannevaatimuksia ei voida työehtosopimusmääräysten nojalla ajettuna hyväksyä.
5. Työehtosopimuksen estämättä luovutuksensaaja ja työntekijä ovat kuitenkin voineet työsopimuksella sopia työehtosopimuksessa määrättyä paremmista työehdoista.
6. Kanteen mukaan yhtiön ja kantajien välillä oli sovittu tai kantajien oli ainakin annettu ymmärtää, että heidän vuosilomaoikeutensa säilyisivät jatkuvasti entisen suuruisina, vaikka yhtiön olisi tullut liikkeen luovutustilanteessa kertoa, että siirtymäkauden jälkeen sanotut työehdot huononisivat. Tätä olennaista tietoa heille ei ollut annettu.
7. Kun asiassa on kysymys siitä, mitä kunkin kantajana olevan työntekijän kanssa on vuosilomaoikeutta koskevasta työehdosta sovittu tai katsottava sovitun taikka minkä sisältöiseksi tuon ehdon on kysymyksessä olleissa olosuhteissa katsottava muodostuneen, tarkastelu on suoritettava jokaisen työntekijän osalta erikseen.
A
8. A on asiassa esitetyn suullisen todistelun lisäksi vedonnut kanteensa tueksi kirjallisina todisteina muun muassa hänen ja yhtiön välillä 1.9.1998 allekirjoitettuun työsopimukseen liitteineen sekä Leonialta yhtiölle 1.6.1998 siirtynyttä liiketoimintaa koskevien yhteistoimintaneuvottelujen pöytäkirjaan 10.6.1998.
9. A:n 1.9.1998 allekirjoittamassa työsopimuksessa on todettu muun muassa:
"MUUT EHDOT
Määräytyvät PT:n työnantajaliitto ry:n ja Postiliitto ry:n tekemän jakelu-, käsittely- ja kuljetustyötä koskevan työehtosopimuksen mukaan. Ravintoetu säilyy 15.1.2000 saakka. Liite"
10. Työsopimuksen liitteen mukaan:
"VUOSILOMA
Vuosiloma PT:n työnantajaliitto ry:n ja Postiliitto ry:n tekemän jakelu-, käsittely- ja kuljetustyötä koskevan työehtosopimuksen mukaan. 15 vuotta palvelleet tällä hetkellä 45 arkipäivää."
11. A:n työsopimuksessa tai sen liitteessä ei muutoin ole lausuttu vuosilomaoikeudesta mitään.
12. Edellä mainitussa yhteistoimintaneuvottelujen pöytäkirjassa 10.6.1998 on todettu:
"Työntekijöiden palvelussuhteen ehdot määräytyvät tes-kauden loppuun asti (01/2000) Postipankin työehtosopimuksen mukaan. Työntekijät siirtyvät Postin palvelukseen vanhoina työntekijöinä työsuhteen keskeytymättä."
13. Yhtiön mukaan vuosilomaoikeuden säilymisestä ei ole sen ja A:n välillä sovittu. Liitteen viittaus 45 päivän lomaoikeuteen ainoastaan selvensi sitä, että Leoniaa sitoneen työehtosopimuksen määräyksen mukaista vuosilomaa annetaan kulumassa olleen ja siten 15.1.2000 päättyvän työehtosopimuskauden ajan. Yhtiö on lisäksi todennut A:n joka tapauksessa 11.1.2000 allekirjoittaneen uuden työsopimuksen, jossa ei ole edellä kerrotun kaltaista liitettä.
14. Korkein oikeus toteaa, että A:n 1.9.1998 allekirjoittamassa työsopimuksessa ja sen liitteessä mainitaan kummassakin yhtiötä sitonut ja työsuhteessa 16.1.2000 jälkeen sovellettavaksi tullut yhtiön työehtosopimus. Niissä ei sen sijaan mainita liikkeen luovuttajaa sitonutta Postipankin työehtosopimusta. Työsopimuksen ja sen liitteen sanamuodon perusteella yllättävä tulkinta olisi se, että maininnalla "tällä hetkellä 45 arkipäivää" olisi tarkoitettu viitata Leoniaa sitoneeseen työehtosopimukseen.
15. Edellä lausuttuun nähden työsopimus on tulkittavissa siten, että liitteen maininta "15 vuotta palvelleet tällä hetkellä 45 arkipäivää" viittaa yhtiön työehtosopimukseen, jonka määräysten perusteella A:lla olisi lähtökohtaisesti ollut oikeus vain 30 päivän vuosilomaan. Kun kuitenkin myös yhtiön työehtosopimus on sisältänyt niin kutsuttuja vanhoja postilaisia koskevan määräyksen 45 päivän lomaoikeudesta, on liitteen viittaus kokonaisuutena järkevästi ymmärrettävissä siten, että A on työsopimuksessa tältä osin rinnastettu vanhoihin postilaisiin.
16. Sopimuksen tulkinnassa on perusteltua pyrkiä vahvistamaan sopimukselle muutoinkin sellainen sisältö, että se kokonaisuutena on johdonmukainen ja mielekäs. A:n työsopimuksen tulkinnassa on siksi aihetta ottaa huomioon myös se, että työsopimukseen sisältyy erillinen maininta, jonka mukaan "ravintoetu säilyy 15.1.2000 saakka". Toisin kuin Postipankin, yhtiön työehtosopimus ei sisältänyt määräystä ateriaedusta. Vastaavaa selkeää ajallista rajoitusta vuosilomaoikeuden osalta ei työsopimuksessa tai sen liitteessä ole. Tämän vuoksi sopimus jäisi sisäisesti ristiriitaiseksi, jos sitä tulkittaisiin yhtiön esittämällä tavalla.
17. Työehtosopimusten oikeusvaikutuksiin perehtymättömälle käsitystä siitä, että työntekijän vuosilomaoikeus pysyisi ennallaan luovutuksensaajan palveluksessa myös siirtymäkauden jälkeen, on tukenut myös se yhteistoimintaneuvottelujen pöytäkirjassa todettu, että "työntekijät siirtyvät yhtiön palvelukseen vanhoina työntekijöinä työsuhteen keskeytymättä".
18. A:n 11.1.2000 allekirjoittamassa uudessa työsopimuksessa on kohdassa "muut ehdot" viitattu yhtiön työehtosopimukseen mainitsematta vuosilomaoikeudesta mitään. Sopimusta on mahdollista tulkita siten, että A:n vuosiloma määräytyisi niiden yhtiön työehtosopimuksen määräysten mukaan, joiden soveltamisesta A:n työsuhteeseen oli jo edellisessä työsopimuksessa sovittu.
19. Toisen osapuolen toimesta laaditun sopimuksen epäselviä ehtoja on yleensäkin tulkittava sopimuksen laatineen osapuolen vahingoksi. Työsopimus 1.9.1998 liitteineen ja työsopimus 11.1.2000 ovat yhtiön työnantajana laatimia. Yhtiö kantaa sen vuoksi riskin siitä, että ehdot edellä kuvatuin tavoin ovat jääneet epäselviksi ja että niitä voidaan tulkita A:n käsittämällä tavalla.
20. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus päätyy tulkitsemaan yhtiön A:n kanssa tekemiä työsopimuksia siten, että A:lla on säilynyt oikeus 45 päivän vuosilomaan ja 36 päivän lomarahaan yhtiön palveluksessa myös 16.1.2000 lukien.
21. Suullinen käsittely ei siten ole A:n kanteen osalta tarpeen sen selvittämiseksi, mitä yhtiön edustajat eri yhteyksissä ovat suullisesti luvanneet tai muutoin antaneet aiheen ymmärtää vuosilomaoikeudesta 16.1.2000 jälkeen.
22. Edellä lausutuilla perusteilla asia on A:n kannetta koskevilta osin palautettava käräjäoikeuteen hänen korvausvaatimustensa käsittelemistä varten.
Muut kantajat
23. Myös muiden kantajien osalta on kysymys siitä, mitä kunkin kanssa on vuosilomaehdosta sovittu tai katsottava sovitun tai minkä sisältöiseksi tuon ehdon on kysymyksessä olleissa olosuhteissa katsottava muodostuneen. Kun kysymys on työsopimukseen perustuvasta vaatimuksesta, tulee sitä tarkastella kunkin työntekijän osalta erikseen.
24. Muiden kantajien osalta asia ei ole välittömästi ratkaistavissa asiassa esitetyn kirjallisen selvityksen perusteella. Käräjäoikeus on todennut asiassa todistelutarkoituksessa kuultujen kantajien kertomusten olleen ristiriidassa yhtiön kuulustuttamien todistajien kertoman kanssa. Se on pitänyt luotettavana yhtiön todistajien valan tai vakuutuksen nojalla antamia samansuuntaisia lausuntoja ja lausunut, etteivät kantajat esittämällään henkilötodistelulla olleet näyttäneet kannetta toteen.
25. Kantajat ovat valituksessaan hovioikeuteen muun ohella lausuneet, että yhtiön kuulustuttamat todistajat olivat antaneet käräjäoikeudessa perättömiä lausumia, ja siten riitauttaneet käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen näytön uskottavuuden.
26. Koska todistajien uudelleen kuulemista ja pääkäsittelyn toimittamista ei voida hovioikeuden viittaama kirjallinen todistelukaan huomioon ottaen pitää sen lausumin tavoin selvästi tarpeettomana, ei hovioikeuden olisi tullut hylätä kantajien pääkäsittelyn toimittamista koskenutta pyyntöä.
27. Korkein oikeus toteaa kantajien vaatineen käräjäoikeudessa lisäksi työsopimustensa kohtuullistamista työsopimuslain (320/1970) 48 §:n 3 momentin nojalla siten, että heidän työsuhteissaan aikaisemmin noudatettu lomaoikeusehto pysytettäisiin ennallaan. Kohtuullistamisvaatimus on asiakirjoista ilmenevän mukaan esitetty myös käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, vaikka sitä ei ole tuomioon kirjattu eikä siihen ole tuomiossa otettu kantaa. Asiakirjoista ei ilmene, että vaatimuksesta olisi käräjäoikeudessa luovuttu, ja se on uudistettu hovioikeudessa.
28. Hovioikeuden päätös jättää kohtuullistamisvaatimus vasta siellä tehtynä tutkimatta perustuu siten virheelliseen lähtökohtaan.
29. Koska asian käsittelyä tulee kohdassa 26 lausutuin perustein jatkaa hovioikeudessa, on käsittelyä myös kohtuullistamisvaatimuksen osalta tarkoituksenmukaisinta jatkaa samassa yhteydessä. Edellä kohdassa 23 todetuin perustein tämäkin vaatimus voi lähtökohtaisesti tulla harkittavaksi vain kunkin työsopimuksen osalta erikseen. (Ks. KKO 1998:63).
Päätöslauselma
Hovioikeuden välituomio kumotaan.
Korkein oikeus vahvistaa A:n ja yhtiön sopineen, että A:lla on yhtiön palveluksessa oikeus 45 päivän vuosilomaan ja 36 päivän lomarahaan. A:n osalta asia palautetaan jatkokäsittelyä varten käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen.
Muiden kantajien osalta asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Timo Esko ja Soile Poutiainen. Esittelijä Reima Jussila.